IMG_4560Huomenta kaikki ihanat lukijat ja kiitos kun ootte siellä! :) Olette varmaan taas ihmetelleet miksi täällä on ollut niin hiljaista, mutta ihan hyvä selitys sillekin. Tuossa tammikuun lopussa menin ja liukastuin suojatiellä, josta lopputuloksena murtunut oikean käden olkapää.. auts. Kaksi ensimmäistä viikkoa käsi täytyi pitää täysin levossa, joten voitte kuvitella ne haasteet ihan arkielämässä kohta 2-vuotiaan uhmailijan kanssa. ;) Onneksi neiti käy päiväkodissa, en olisi voinut kuvitellakaan olevani päivät kotona yksin hänen kanssaan. Neidillä meni kyllä hetki ymmärtää miksei äiti voi nostaa tai ottaa kunnolla syliin tai tehdä paljon mitään muutakaan, ja siitäkin kyllä vähän mieltä osoitettiin. Viikon jälkeen muisti kuitenkin jo kertoa kaikille, että ‘äitillä paketti (=kantoside) kädessä’. :) Mulle oli ihan uutta, ettei murtumaa kipsattu, mutta olkapäälle kuulema harvoin tehdään niin. Eli pari viikkoa käsi oli ensin täysin levossa kantositeessä, jonka jälkeen olen saanut asteittain alkaa jumppaamaan sitä. Käsi ei vieläkään nouse eteen eikä sivulle kuin murto-osan siitä mitä normaalisti, mutta olen vakaasti päättänyt, että terve siitä saadaan. Se siis tarkoittaa armotonta jumppaa. Vielä 3 viikkoa ja murtuma pitäisi olla luutunut kokonaan ja kädenkin pitäisi nousta huomattavasti paremmin. Olen ajatellut tämän kuitenkin niin, että olisi voinut käydä paljon huonomminkin ja näin ollen tää tervehtyminen on ollut paljon helpompaa. Välillä sitä unohtaa miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat ja takertuu pieniin asioihin. Oikeasti vois olla tosi paljon huonomminkin. Hyvää Ystävänpäivää ihanaiset!